Kun minua jotenkin vuosien jälkeen oikeasti ilostuttaa,
ympärilläni sattuukin rikkoutumisia.
Poski vasten pöytää,
enkä tohdi kertoa, että olen jonkun mielitietty.
Kävelen pienen kaupungin päästä päähän,
laitan kumisaappaat juuri vääränä päivänä.
Ei silti jaksa juuri surkuttaa,
hymyilen huulillani suukkoja.
Ja vaikkeivät kartat yleensä jääkään mieleeni,
tiedän nyt olevani oikealla suunnalla.