Unta elämästä

Olen lukenut aika kevyttä kirjaa,
koska sydämeni tuntuu jotenkin vieraalta.
Aamiainen on maailman makoisin kiivi
ja postikortin allekirjoituksena kuva kuusesta.
Keskityn välillä niihin juttuihin,
jotka ovat ihan omiani.
Hetken päästä taas ovikello soi
ja suukotan leuan perää.

Ei täällä kaiu

Kun minua jotenkin vuosien jälkeen oikeasti ilostuttaa,
ympärilläni sattuukin rikkoutumisia.
Poski vasten pöytää,
enkä tohdi kertoa, että olen jonkun mielitietty.
Kävelen pienen kaupungin päästä päähän,
laitan kumisaappaat juuri vääränä päivänä.

Ei silti jaksa juuri surkuttaa,
hymyilen huulillani suukkoja.
Ja vaikkeivät kartat yleensä jääkään mieleeni,
tiedän nyt olevani oikealla suunnalla.